(c) Minä
- Syntynyt toukokuussa 1995 (n. 19v)
- Kaksi sisarusta, Moona ja Roki
- Virallinen rotu ei ole tiedossa, mutta maatiaiskissa on
14.1.2013 Emma, mummini kissa, lopetettiin. Emma oli muuttunut sokeaksi, syytä ei tiedetä mutta itse veikkaan harmaakaihia. Vaikka en omistanutkaan Emmaa, rakastin Emmaa. Emma oli hyvin ystävällinen eikä koskaan raapinut yms. Tosin joskus vuosia sitten kun olin häirinnyt sen unta. Tosin vanhempana Emma ei välittänyt, vaikka herätettiin unesta.
Emmalla oli kaksi sisarusta, Moona ja Roki. Roki kuoli pentuna kun hirtäytti itsensä. Moona eli vanhemmaksi mutta vietti paljon aikaa metsän laidalla ja kerran ei tullut enää kotiin vaikka huudettiin. Ilmeisesti kettu oli vienyt. Emma oli siis ainoa jäljelle jäänyt, mutta sitäkin rakkaampi. Emma oli hyvin siisti koko elämänsä. Se ei koskaan tehnyt tarpeitaan sisälle vaan aina ulos. Tosin lopussa piti hankkia kissanhiekkaa. Emmalla oli yksi raapimispuu, jota se raapi aina tarpeen tullen. Kesäisin käytti myös puita kynsien teroittamiseen. Yksi Emman lempipaikoista oli mm. lämpimän takan päällä nukkuminen. Aina kun menin istumaan sohvalle, Emma tuli syliini. Emma oli hiljainen kissa, vain nälkäisenä se maukui ja joskus muutenkin. Lopussa alkoi maukumaan enemmän, kun ei nähnyt mitään.
Emma haudattiin talon vierelle hieman alemmas keittiön ikkunasta.
Kesällä aion hakea jostain hienon kiven, johon kirjoitan Emman nimen, syntymävuoden ja kuolinpäivän. Joka vuosi 14.1 laitetaan kynttilä haudalle. Myös jouluna laitamme.
Lepää rauhassa, Emma











